Kun kesä kypsyy
Yhdessä päivässä kesä ei ala eikä lopu. Kesän kulussa tulee kuitenkin hetkiä, jolloin huomaa vuodenajan olevan kääntymässä uuteen vaiheeseen. Kun akileijat, iirikset, pionit ovat jo aikaa sitten menneet, ja ensimmäinen syysleimu aukeaa heinä-elokuun vaihteessa, se on merkki: kesä alkaa kypsyä syksyksi.
Kypsymisen aika alkaa varkain heinäkuussa. Kun mansikka-aika vielä jatkuu, saakin yhtäkkiä huomata pihlajanmarjojen alkavan vaihtaa väriä oranssiksi, syksyn punaista ennustaen. Illat hämärtyvät jo vähän aikaisemmin. Jonain iltayönä huomaa maiseman olevan vain erilaisia tummuuksia, kun ruohon ja puitten vihreä häviää hämärään.
Päivälläkin valo alkaa tuntua toisen väriseltä, ei aivan yhtä kirkkaalta kuin keskikesän päivinä. Samoin tuntuu kaikki vihreä tummuneen juhannuksen ajoista. Paljonko tähän vaikuttaa se, että tiedän olevan elokuu, en osaa sanoa.
Keskikesän lintumaailmassa aamut ovat hiljaisia, mutta elokuun koittaessa pesintä on jo ohi ja poikueet lentokykyisiä. Nyt puut ja pensaat ovatkin täynnä pikkulintujen säpinää, kun nuoret ja vanhat linnut lihottavat itseään lähestyvää muuttomatkaa varten.
Enemmän, isompaa
Elokuussa tarhuri saa huomata, kuinka siedättymistä on kesän mittaan tapahtunut: nyt vaaditaan isompia annoksia kuin keväällä. Samaan vaikutukseen, jonka ensimmäiset lumikellot ja krookukset lumien sulamisen aikaan saivat aikaiseksi, vaaditaan nyt auringonkukkia, syysleimua ja niin edelleen. Voimakkaita värejä, isompia kukkia, enemmän kaikkea.
Monet loppukesän perennat ovat kookkaita ja värikkäitä. Puutarhan väriympyrä onkin lähes täysi. Vihreää tietysti, montaa sävyä. Valkoinen (kimikki, leimut), keltaiset ja oranssit (auringonkukka, tiikerilinjat, syyshohdekukat), punainen (ruostekukka), punaisesta vaaleanpunaisen kautta siniviolettiin (syysleimut), syyskatkeron tumma puhdas sininen. Aivan tummaa violettia tai lemmikin vaaleansinistä ei juuri nyt näy.
Puutarha-aikaa
Tulikukat, sormustinkukat ja pionit kypsyttelevät siemeniään, akileijan siemenkodat ovat jo ruskettuneita. Tarhurikin alkaa kypsytellä ajatusta kesän kääntymisestä lopuilleen. Ei vielä syksyyn, ei ihan vielä, vaikka senkin aika tulee joidenkin viikkojen kuluessa.
Pian päättyvän elokuun töihin on kuulunut perennojen ja joidenkin ruusujen uudelleen istutusta, mikä on tietenkin edeltänyt erinäinen määrä lapiotöitä istutuspaikkojen kunnostuksen muodossa. Tässä kohtaa kesää on jo alettava miettiä, paljonko tänä kesänä vielä ehtii.
Vaikka elokuussa voinkin käydä töissä mökiltä käsin muutaman viikon ajan, on väistämätöntä, että puutarhassa vietetty aika vähenee. Puutarha-aikani ei todellakaan sisällä pelkästään puutarhatöitä! Ja jos puutarhatöiden ja laiskottelun suhde pysyy jatkossakin suurin piirtein samana, realismia tarvitaan aikomusten asettamisessa. Jotain vielä voi ehtiä ennen varsinaisia syystöitä, mutta ei mahdottomia.
Tämän kesän aikaansaannokset ovat tavallaan myös siemeniä tuleville kesille: kuinka hyvin perennat viihtyvät uusissa paikoissaan, kuinka hyvin ruusut? Ennen kasvustojen vankistumista ja runsastumista on varauduttava kitkemään, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Lapiotöiden odottaisin hiukan jo tulevana kesänä vähenevän, uusia istutuksia en ehkä enää ole perustamassa. Ehkä teen pieniä muutoksia, täydennyksiä? (Tiedän tiedän: tuosta se taas alkaa…)
Mutta nyt on tämä kesä, vielä on elokuu. Aurinkoa ja sadetta on saatu, illat pimenevät, mutta maa on lämmin. Uudet istutukset eivät vielä näytä oikein miltään. Oleellisinta on nyt se, mitä maan alla tapahtuu: juurtuminen.
Puutarhaansa juurtuminen on tarhurillekin tärkeää. Se tapahtuu yksinkertaisesti puutarhassa tekemällä ja olemalla. Katsella, kuunnella, vain olla vihreydessä, kun sitä vielä riittää. Korjata satoa. Omena-aika on ovella ja perunoita porkkanoita tomaatteja korjataan sitä mukaa kun niitä syödään, samoin yrttejä.
Kaikkea tämän kesäistä voi alkaa mielessään kypsytellä, antaa aikaa ajatustenkin itää. Ehkä keväällä saa huomata: nuo sain viime kesänä tehdyksi, tämän olen oppinut… Siitä huolimatta ensi kesä on toinen, toisenlainen ja tuo varmasti mukanaan omat kasvun paikkansa niin puutarhalle kuin tarhurillekin.
